Pettymyksiä

Kausi päättyi Perjantaina suureen pettymykseen. Emme saaneet toivottua lopputulosta kun hävisimme jatkoajalla yhdellä pisteellä Hartfordia vastaan. Aloitimme pelin todella huonosti ja Hartford otti heti alkuun 8-0 johdon. Saimme kerättyämme itsemme ja päästiin mukaan peliin joka oli kokoajan todella tasainen. Meillä oli huono heittopäivä kun taas Hartfordilla tuntui menevän kaikki heitot sisään. Jatkoaika meni tasaisissa merkeissä mutta Hartford vei lopulta voiton. Tuomareilla oli pari kyseenalaista vihellystä loppuhetkillä jotka saattoivat ratkaista pelin. Turha siitä kuitenkaan on jälkikäteen spekuloida, lopputulos oli mikä oli ja meidän olisi pitänyt pelaa parempi peli. 

Ilta meni haikeissa fiiliksissä eikä uni tullut kun vasta 3 yöllä. Paljon asioita pyöri päässä ja istuimme pitkään yhdessä joukkueen kanssa ja juteltiin asioista. Pettymys oli niin suuri koska meillä oli ollut sellainen fiilis että tämä on meidän vuotemme, meidän aikamme saavuttaa jotain suurta. Olimme tietoisia siitä että parannus viime vuodesta oli jo itsessään suuri saavutus mutta ainahan sitä asettaa tavoitteet vielä korkeamalle. Päätä jäi myös vaivaamaan se että emme päättäneet kautemme hyvään peliin. Taisteltiin loppuun asti ja pysyttiin pelissä mukana mutta missään vaiheessa emme pelanneet omalla tasolla. 

Minua eniten harmitti senioreiden puolesta. En ole tottunut siihen että pelaajia tulee ja lähtee samalla tavalla kun täällä. Suomessa kun joku vaihtaa joukkuetta niin monesti tietää että voi vielä mahdollisesti pelata sen henkilön kanssa samassa joukkueessa. Täällä sanotaan senior vuoden jälkeen heippa ja suurin osa lopettaa koriksen kokonaan ellei sitten lähde eurooppaan pelaamaan. Olen iloinen että sain pelata meidän seniorin Ashin kanssa kaksi vuotta. Ash on opettanut minulle mitä kova työ tarkoittaa, hän on varmaan kilpailuhenkisin pelaaja kenen kanssa olen koskaan pelannut. Jokaisissa treeneissä hän teki kaikkensa jotta voittaisi ja jos hän hävisi hän halusi aina pelata vielä yhden kierroksen. Hän on myös ollut meidän joukkueen johtaja, ja mistä eniten tykkäsin oli että hänellä oli vahvat mielipiteet asioista ( en aina ollut samaa mieltä hänen kanssaan) mutta ei koskaan mennyt vaihtamaan mielipidettään sen takia että joku muu oli eri mieltä. Häntä tulee ikävä ja toivon että voisin jollain tavalla uudestaan pelata perjantain ottelun ja voittaa.. Ashilla oli kuitenkin tällä kaudella yhtä monta voittoa (17) kun hänellä oli kolmessa vuodessa yhteensä. Se kertoo aika paljon meidän joukkueen kehityksestä ! 

Nyt meillä on neljä päivää lomaa jonka jälkeen alkaa post season treenit ! Viime vuotena postseason oli rakinta treeniä jota olen koskaa vetänyt mutta tuotti myös tulosta. En koskaan uskonut sanovani tätä mutta olen melkeen innoissani siitä että pääsee taas tekemään kunnon punttia, kun kaudella sitä ei oo kovin paljon tullut tehtyä kiireisin aikataulun takia. Saa nähdä mitä valmentajat on tälle postseasonille keksinyt :) Viime vuonna juostiin, hypittiin jefu stadionin katsomossa ja pidettiin erilaisia body weight kuntopiirejä. Viikon ehdoton suosikki oli kyllä aina keskiviikko, venyttelypäivä. 

Koulua pitäisi vielä jaksaa painaa noin 2kk jonka jälkeen pääsee kotiin. Pidän täällä peukkuja että kesä alkaisi tänä vuonna yhtä aikaisin kun viime vuonna. 

Shortsi kelejä odotellessa :)

Ps. Olisi kivaa tietää jos moni lukee mun kirjoituksia ja jos olette sitä mieltä että pitäisi vielä ensi vuonna jatkaa ! Tuntuu siltä että aina kirjoitan ylös alas samoja asioita kun täällä ei kovin paljon jännittävää tapahdu. Eli kommenttia alle siitä mitä olette mieltä :)!