Hups, taas on vierähtänyt tovi ! Paljon asioita on tapahtunut nyt viime aikoina. Voi kyllä sanoa että kausi on ollut kaikkea muuta kun helppo mut se mikä ei tapa, se vahvistaa eikö vain :)
Kausi päättyi 4-24 recordilla, eli ei mikään juhlimisen arvoinen... Voitimme kaksi peliä kun mun perhe oli täällä vierailemassa joten he toivat ainakin vähän onnea meidän joukkueellemme. Ne 6päivää kun he olivat täällä vietin suurimmaks osaks heidän kanssaan. Kävimme syömässä, näytin heille campusta, he olivat katsomassa treenejäni ja yöt nukuin heidän hotellissa :) Musta tuntuu että olen tän vuoden aikana viettänyt enemmän öitä hotelleissa kun omassa huoneessani ! Oli ihanaa vietää aikaa heidän kanssaan enkä kyllä malta odottaa kesää kun pääsen kotiin :)
Ei montaa päivää sen jälkeen kun perheeni oli matkustanut kotiin koin tähän mennessä elämäni hirveimmät 9sekuntia. Olimme joukkueen kanssa matkalla Bostoniin peliin. Olimme juuri pysähtyneet syömään ja kello oli n. 8:30. Jotkut räpläsivät kännykkää, jotkut keskustelivat ja jotkut katsoivat leffaa. Yhtäkkiä yksi valmentajistamme rupesi huutamaan kovaan ääneen "heiheihei". Itse reagoin siihen ja istahdin ylös ja otin edessä olevasta selkänojasta kiinni. Ei kestänyt kovin kauaa ennen kuin huomasimme että bussimme oli kovaa vauhtia menossa vastaantulijoiden kaistoille. Ja nopeasti sen jälkeen törmäsimme puuhun. Muistan että kun ajoimme vastaantulijoiden kaistojen yli katsoin ikkunasta ulos ja näin auton valaisimet ja ajattelin "tämä oli tässä". Kun bussi oli pysähtynyt alkoi hetkellinen kaaos ja panikointi kunnes kaikki rauhoittuivat vähäsen ja hyppäsimme bussin ikkunasta ulos. Seisoimme moottoritien varrella noin 45min ennen kuin ambulanssit veivät meidät 3 eri sairaalaan tutkittavaksi. Kukaan ei ollut vakavasti loukkaantunut meidän onneksemme. Sitä ei oikein edes pysty kuvailemaan miten tuuri meillä kävi. Bussi olisi voinut kaatua kyljelleen, olisimme voineet törmätä muihin autoihin tai vaikkapa isompaan puuhun, mutta ei, meillä oli kaikilla suojelusenkelit mukanamme.
Nopeasti onnettomuuden jälkeen selvisi että bussikuskimme oli saanut epilepsia kohtauksen ja mennyt tajuttomaksi. Meidän kaikkien onneksemme hän selvisi hengissä mutta sai silti jonkinlaisia vammoja. Tuuri kävi siis hänelläkin !! Vietimme yön hotellissa ja seuraavana aamuna hyppäsimme uuteen bussiin ja ajoimme takaisin campukselle. Ei ollut kovin mukava paluumatka, kaikki istuivat selät suorina ja pienestäkin tuulenpuuskahduksesta kaikki pidättivät henkeään. Kun pääsimme takaisin campuksella meitä oli vastassa suuri ihmisjoukko ja kaikki olivat niin iloisia että olimme kunnossa. Peli jota meidän oli tarkoitus pelata Bostonissa peruttiin.
Sitä on varmaan helppo ajatella että koska meillä ei ollut vammoja niin olemme kunnossa. Voin silti kertoa että menetin monet yöunet enkä ollut viikkoon hetkeäkään yksin. Olen niin iloinen että mulla on näin ihana joukkue, olimme kaikki toistemme tukena kun jollakin oli vaikeeta ja yritimme parhaamme mukaan piristää toisemme.
Päätimme pelata meidän viimeisen sarjapelin, vain 3päivää tapahtuman jälkeen ja päättää kautemme siihen. Ei ollut helppo peli ja koska tiesimme sen olevan vaikean kauden päätösottelu niin oli myös aika tunteellista. Olen ylpeä meidän joukkueestamme, meillä on ollut tosi paljon vastoinkäymisiä mutta emme ole luovuttaneet. Huomasimme kauden loppua kohti että voimme oikeesti olla hyviä ja kaikilla riittää luottoa että kunhan teemme kovasti töitä kesän aikana niin tulemme menestymään ensi kaudella. En malta odottaa ensi kautta !!
Tällä hetkellä olen Kanadassa sukulaisten luona viettämässä Spring Breakiä. Oli kivaa päästä pois campukselta, viettää aikaa itteni kanssa ja vähän kerätä ajatuksiani. Ollut aika hektistä menoa onnettomuuden jälkeen joten loma on tehnyt hyvää. Nyt on taas perjantaina kivaa palata takaisin Oronoon, ja alkaa valmistautumaan ensi vuotta varten !!! Mulla on kova ikävä mun jengiläisiä joten toivon melkeen että loma olisi jo ohi, mutta vain sen takia, kouluun mulla ei mikään kiire ole :) Kun palaan takaisin meillä tulee olemaan paljon punttia ja noin 2h viikossa individual training. Kuulemma post-seasonin tarkoitus on "GET BIG", se jääköön nähtäväksi jos tavoite tulee saavutettua ;)
Nyt aion vielä nauttia näistä 5 päivästä jota minulla on täällä Torontossa jäljellä ! Pitää tähän vielä lisätä että täällä kun ei hirveesti tule puhuttua suomea, niin tuntuu hassulta kirjottaa pitkää tekstiä ! Pahoittelen kielioppivirheitä ;)
Hyvää yötä, ja huomenta teille rakkaille Suomessa <3
Kausi päättyi 4-24 recordilla, eli ei mikään juhlimisen arvoinen... Voitimme kaksi peliä kun mun perhe oli täällä vierailemassa joten he toivat ainakin vähän onnea meidän joukkueellemme. Ne 6päivää kun he olivat täällä vietin suurimmaks osaks heidän kanssaan. Kävimme syömässä, näytin heille campusta, he olivat katsomassa treenejäni ja yöt nukuin heidän hotellissa :) Musta tuntuu että olen tän vuoden aikana viettänyt enemmän öitä hotelleissa kun omassa huoneessani ! Oli ihanaa vietää aikaa heidän kanssaan enkä kyllä malta odottaa kesää kun pääsen kotiin :)
Ei montaa päivää sen jälkeen kun perheeni oli matkustanut kotiin koin tähän mennessä elämäni hirveimmät 9sekuntia. Olimme joukkueen kanssa matkalla Bostoniin peliin. Olimme juuri pysähtyneet syömään ja kello oli n. 8:30. Jotkut räpläsivät kännykkää, jotkut keskustelivat ja jotkut katsoivat leffaa. Yhtäkkiä yksi valmentajistamme rupesi huutamaan kovaan ääneen "heiheihei". Itse reagoin siihen ja istahdin ylös ja otin edessä olevasta selkänojasta kiinni. Ei kestänyt kovin kauaa ennen kuin huomasimme että bussimme oli kovaa vauhtia menossa vastaantulijoiden kaistoille. Ja nopeasti sen jälkeen törmäsimme puuhun. Muistan että kun ajoimme vastaantulijoiden kaistojen yli katsoin ikkunasta ulos ja näin auton valaisimet ja ajattelin "tämä oli tässä". Kun bussi oli pysähtynyt alkoi hetkellinen kaaos ja panikointi kunnes kaikki rauhoittuivat vähäsen ja hyppäsimme bussin ikkunasta ulos. Seisoimme moottoritien varrella noin 45min ennen kuin ambulanssit veivät meidät 3 eri sairaalaan tutkittavaksi. Kukaan ei ollut vakavasti loukkaantunut meidän onneksemme. Sitä ei oikein edes pysty kuvailemaan miten tuuri meillä kävi. Bussi olisi voinut kaatua kyljelleen, olisimme voineet törmätä muihin autoihin tai vaikkapa isompaan puuhun, mutta ei, meillä oli kaikilla suojelusenkelit mukanamme.
Nopeasti onnettomuuden jälkeen selvisi että bussikuskimme oli saanut epilepsia kohtauksen ja mennyt tajuttomaksi. Meidän kaikkien onneksemme hän selvisi hengissä mutta sai silti jonkinlaisia vammoja. Tuuri kävi siis hänelläkin !! Vietimme yön hotellissa ja seuraavana aamuna hyppäsimme uuteen bussiin ja ajoimme takaisin campukselle. Ei ollut kovin mukava paluumatka, kaikki istuivat selät suorina ja pienestäkin tuulenpuuskahduksesta kaikki pidättivät henkeään. Kun pääsimme takaisin campuksella meitä oli vastassa suuri ihmisjoukko ja kaikki olivat niin iloisia että olimme kunnossa. Peli jota meidän oli tarkoitus pelata Bostonissa peruttiin.
Sitä on varmaan helppo ajatella että koska meillä ei ollut vammoja niin olemme kunnossa. Voin silti kertoa että menetin monet yöunet enkä ollut viikkoon hetkeäkään yksin. Olen niin iloinen että mulla on näin ihana joukkue, olimme kaikki toistemme tukena kun jollakin oli vaikeeta ja yritimme parhaamme mukaan piristää toisemme.
Päätimme pelata meidän viimeisen sarjapelin, vain 3päivää tapahtuman jälkeen ja päättää kautemme siihen. Ei ollut helppo peli ja koska tiesimme sen olevan vaikean kauden päätösottelu niin oli myös aika tunteellista. Olen ylpeä meidän joukkueestamme, meillä on ollut tosi paljon vastoinkäymisiä mutta emme ole luovuttaneet. Huomasimme kauden loppua kohti että voimme oikeesti olla hyviä ja kaikilla riittää luottoa että kunhan teemme kovasti töitä kesän aikana niin tulemme menestymään ensi kaudella. En malta odottaa ensi kautta !!
Tällä hetkellä olen Kanadassa sukulaisten luona viettämässä Spring Breakiä. Oli kivaa päästä pois campukselta, viettää aikaa itteni kanssa ja vähän kerätä ajatuksiani. Ollut aika hektistä menoa onnettomuuden jälkeen joten loma on tehnyt hyvää. Nyt on taas perjantaina kivaa palata takaisin Oronoon, ja alkaa valmistautumaan ensi vuotta varten !!! Mulla on kova ikävä mun jengiläisiä joten toivon melkeen että loma olisi jo ohi, mutta vain sen takia, kouluun mulla ei mikään kiire ole :) Kun palaan takaisin meillä tulee olemaan paljon punttia ja noin 2h viikossa individual training. Kuulemma post-seasonin tarkoitus on "GET BIG", se jääköön nähtäväksi jos tavoite tulee saavutettua ;)
Nyt aion vielä nauttia näistä 5 päivästä jota minulla on täällä Torontossa jäljellä ! Pitää tähän vielä lisätä että täällä kun ei hirveesti tule puhuttua suomea, niin tuntuu hassulta kirjottaa pitkää tekstiä ! Pahoittelen kielioppivirheitä ;)
Hyvää yötä, ja huomenta teille rakkaille Suomessa <3
 |
| Toronto Raptors VS Cleveland Cavaliers |
 |
| Mun rakkaat vanhemmat <3 |
 |
| Artikkeli onnettomuudesta |
 |
| Toronto FC |
 |
| team <3 |
 |
| Sushi dinner with Mikaela, Britt, Elke <3 |
 |
| Meidän ainoa senior Corinne <3 |
 |
| Veljeni <3 |
 |
| CN- tower Torontossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti