Heivaanhei !
Aion vähän kertoa millaista community servicee me teemme tällä kaudella. Meidät on jaettu pareihin ja jokaisella parilla on yksi luokka Asa C. Adams school:issa. Kaikki ovat eri "ikäluokissa", joillain saattaa olla pre-kindergarten, joillain first grade ja esimerkiksi Mikaelalla ja minulla on third grade (8-9 vuotiaita). Tulemme käymään näissä luokissa kerran kuukaudessa, välillä pari. Maanantaina meillä oli ensimmäinen tapaaminen. Miedän on tarkoitus tutustua lapsiin ja leikkiä ja puuhastella heidän kanssa. Minä kun rakastan lapsia olin aivan innoissani kun pääsimme paikalle. Heti ensimmäisenä yksi tyttö tuli meidän luoksemme ja kysyi että kumpi on Sophie ja kumpi Mikaela. Vähän ajan päästä kyseinen tyttö myös tokaisi " You're pretty " ja kummasteli sitä että meillä oli Mikaelan kanssa samanlaiset hupparit :) Oli tosi ihanaa nähdä että lapset olivat ottaneet selvää missä Suomi ja Ruotsi sijaitsee kartalla ja tiesivät myös pääkaupunkien nimet. He saivat esittää kysymyksiä meille ja yritimme parhaamme mukaan vastata niihin. He kyselivät hirveesti miksi pelaamme juuri koripalloa, millainen on normaali koulupäivä kolmos luokkalaisille suomessa ja ruotsissa ja miksi tulimme tänne pelaamaan. Olimme Mikaelan kanssa tuoneet vähän kuvia meidän perheistämme ja hauskaa oli kun yksi tyttö kysyi että " onko tuo sinun siskosi" ja osoitti äitiäni :) ( Äiti oli hyvin otettu kun myöhemmin kerroin hänelle ). Me myös luimme heille ja he lukivat meille. Kun meidän oli aika lähteä jaoimme lapsille julisteita meidän joukkueesta. Kun yksi tyttö halusi nimmarin nii kohta siinä seisoikin koko luokka jonossa :) En malta odottaa seuraavaa kertaa, olin nimittäin yhtä hymyä koko loppu päivän !!
Treenejä olemme taas vetäneet joka päivä, tottakai :) Ensimmäinen peli lähestyy hurjaa vauhtia joten treenaamme kovaa. On hauskaa nähdä että olemme joka päivä parempia. Olemme oppineet tuntemaan toisemme jo aika hyvin sekä kentällä että kentän ulkopuolella, mikä tarkoittaa sitä että onnistumisia tulee enemmän. Tuntuu vähän hassulta kun olen tottunut siihen että tunnen vastustaja joukkueen pelaajat ja tiedän tasan tarkkaan minkä tasoinen joukkue on, tänä vuonna jokainen peli tulee olemaan minulle uusi kokemus. Uusia kokemuksia odotellessa :)
Viikonloppuna meillä ei ole treenejä mutta ohjelmaa riittää silti. Täällä on homecoming weekend joten on jenkki futis peli ja poikien ja tyttöjen lätkäpelejä. Oon niin innoissani lätkäpeleistä ! Meidän on myös vissiin tarkoitus osallistua johonkin Lip Sync esitykseen Business Schoolin kanssa, joka siis tarkoittaa sitä että ei laula ääneen vaan liikuttaa vaan huulia (???). Biisinä on tottakai " Call me maybe "....
Olen myös vihdoinkin saanut kännykän takaisin ja se toimii loistavasti, wuhuuu.
Palaan taas viikonlopun jälkeen kertomaan millainen homecoming oli.
"I 'll do whatever it takes to win games, whether it's sitting on a bench waving a towel, handing a cup of water to a teammate, or hitting the game-winning shot "
-Kobe Bryant
Aion vähän kertoa millaista community servicee me teemme tällä kaudella. Meidät on jaettu pareihin ja jokaisella parilla on yksi luokka Asa C. Adams school:issa. Kaikki ovat eri "ikäluokissa", joillain saattaa olla pre-kindergarten, joillain first grade ja esimerkiksi Mikaelalla ja minulla on third grade (8-9 vuotiaita). Tulemme käymään näissä luokissa kerran kuukaudessa, välillä pari. Maanantaina meillä oli ensimmäinen tapaaminen. Miedän on tarkoitus tutustua lapsiin ja leikkiä ja puuhastella heidän kanssa. Minä kun rakastan lapsia olin aivan innoissani kun pääsimme paikalle. Heti ensimmäisenä yksi tyttö tuli meidän luoksemme ja kysyi että kumpi on Sophie ja kumpi Mikaela. Vähän ajan päästä kyseinen tyttö myös tokaisi " You're pretty " ja kummasteli sitä että meillä oli Mikaelan kanssa samanlaiset hupparit :) Oli tosi ihanaa nähdä että lapset olivat ottaneet selvää missä Suomi ja Ruotsi sijaitsee kartalla ja tiesivät myös pääkaupunkien nimet. He saivat esittää kysymyksiä meille ja yritimme parhaamme mukaan vastata niihin. He kyselivät hirveesti miksi pelaamme juuri koripalloa, millainen on normaali koulupäivä kolmos luokkalaisille suomessa ja ruotsissa ja miksi tulimme tänne pelaamaan. Olimme Mikaelan kanssa tuoneet vähän kuvia meidän perheistämme ja hauskaa oli kun yksi tyttö kysyi että " onko tuo sinun siskosi" ja osoitti äitiäni :) ( Äiti oli hyvin otettu kun myöhemmin kerroin hänelle ). Me myös luimme heille ja he lukivat meille. Kun meidän oli aika lähteä jaoimme lapsille julisteita meidän joukkueesta. Kun yksi tyttö halusi nimmarin nii kohta siinä seisoikin koko luokka jonossa :) En malta odottaa seuraavaa kertaa, olin nimittäin yhtä hymyä koko loppu päivän !!
Treenejä olemme taas vetäneet joka päivä, tottakai :) Ensimmäinen peli lähestyy hurjaa vauhtia joten treenaamme kovaa. On hauskaa nähdä että olemme joka päivä parempia. Olemme oppineet tuntemaan toisemme jo aika hyvin sekä kentällä että kentän ulkopuolella, mikä tarkoittaa sitä että onnistumisia tulee enemmän. Tuntuu vähän hassulta kun olen tottunut siihen että tunnen vastustaja joukkueen pelaajat ja tiedän tasan tarkkaan minkä tasoinen joukkue on, tänä vuonna jokainen peli tulee olemaan minulle uusi kokemus. Uusia kokemuksia odotellessa :)
Viikonloppuna meillä ei ole treenejä mutta ohjelmaa riittää silti. Täällä on homecoming weekend joten on jenkki futis peli ja poikien ja tyttöjen lätkäpelejä. Oon niin innoissani lätkäpeleistä ! Meidän on myös vissiin tarkoitus osallistua johonkin Lip Sync esitykseen Business Schoolin kanssa, joka siis tarkoittaa sitä että ei laula ääneen vaan liikuttaa vaan huulia (???). Biisinä on tottakai " Call me maybe "....
Olen myös vihdoinkin saanut kännykän takaisin ja se toimii loistavasti, wuhuuu.
Palaan taas viikonlopun jälkeen kertomaan millainen homecoming oli.
"I 'll do whatever it takes to win games, whether it's sitting on a bench waving a towel, handing a cup of water to a teammate, or hitting the game-winning shot "
-Kobe Bryant
 |
| Chantel ja minä kävimme suorittamassa ns. "belay test" meidän KPE kurssia varten. |
 |
| Mulla on nilkka vähän vaivannu joten olen nyt joka päivä laittanut jalkani tuollaiseen jääkylmään boxiin ja pitänyt sen siellä noin 10min. Voin kertoa että 3 ensimmäistä minuuttia on sellaista tuskaa että huh huh. Yritän olla rohkea ja seuraavaksi mennä "jääkylpyyn" johon en vielä ole uskaltanut.... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti