Life isn't meant to be easy, it’s meant to be lived. Sometimes happy, other times rough. But with every up and down you learn lessons that make you strong

Täällä taas !

Tässä lähipäivinä on pyörähtänyt kuukausi siitä kun seisoin itku kurkussa mutta samalla odottavaisin mielin Helsinki-Vantaan lentokentällä hyvästelemässä äitiä,isää ja poikaystävää. Tuntuu siltä että paljon asioita on tapahtunut ja kuukausi on tuntunut ihan mielettömän pitkältä. Välillä on taas sellanen fiilis et mulla ei ole hajua että onko maanantai vai perjantai koska päivät ja viikot menee niin nopeasti. Ehkä se johtuu siitä että on saanut vähän rutiinia tähän hommaan ja alkujännitys on kadonnut.

Mulla on tosi kivaa täällä mutta tietyissä tilanteissa toivoisin vaan että olisin kotona tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa. Esimerkiksi kun olet herännyt 5:20, vetänyt rankat aamutreenit, käynyt koulua,syönyt, raahautunut opiskelemaan josta suoraan taas seuraaviin treeneihin jotka loppuu 19:30 niin voin kertoo että on äitiä ikävä. En millään jaksaisi enää kävellä ripeästi dining hall:ille joka sulkee 20:00 ja sen jälkeen vielä käydä suihkussa. Toivoisin vaan olevani Suomessa; voisin kävellä hallilta 20m autolle, ajaa kotiin, kävellä autolta 10m sisälle valmiiksi katettuun pöytään jossa minua odottaa jo lämmin ateria :)Tuntuu siltä että olen rättiväsynyt 24/7...

Mulla on myös erittäin ikävä suomalaista ruokaa... Kun tulin tänne olin niin innoissani kun näin että voin joka päivä tehdä itelleni esimerkiksi tortillan tai hampurilaisen. Huomasin myös että on mahdollista saada wokkia ja nuudelikeittoa. Nyt kun olen ollut täällä kuukauden niin mikään noista ei enää oikeen maistu. Tuntuu hirveeltä sanoo mutta ei melkeen edes tee mieli syödä. En olisi uskonut sanovani että mulla on ikävä aitoa kotiruokaa. Kaikkeen kyllästyy jos sitä syö liikaa :( Olen yrittänyt olla syömättä samaa ruokaa monta päivää peräkkäin mutta ei ole näyttänyt auttavan. Tällä hetkellä syön melkeen vaan kanasalaattia ja siihenkin yritän laittaa erilaisia vihanneksia joka päivä.

Jotkut päivät on rankempia kuin toiset. Eikä mun ole tarkoitus valittaa, niin kun olen sanonut aikaisemmin niin mä viihdyn hyvin. Uskon kuitenkin että se on ihan normaalia että kun on ensimmäistä kertaa omillaan ja vielä uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa niin heikkoja hetkiä tulee. Tiedän jo nytten että tämä kokemus kasvattaa, tulen olemaan henkisesti vahvempi ja kypsempi ihminen :)

Siinä vähän ajatuksia siitä miltä tällä hetkellä tuntuu.

Tänään meillä oli taas normaalit harjoitukset, eli siis valmentajat olivat myös paikalla. Olen tottunut siihen että lämmittely sujuu treeniajalla mutta täällä meidän pitää olla valmiita menemään kovaa heti ensimmäisestä minuutista lähtien. Se tarkoittaa siis sitä että lämmittely tapahtuu ennen treenien alkua. Ymmärrän toki myös että kun valmentajat saavat NCAA sääntöjen mukaan tällä hetkellä vaan valmentaa meitä 2h viikossa niin ei ole hirveesti ylimääräistä aikaa lämmittelyä varten. Juostiin heti alkuun 30min erilaisia drillejä. Tempo oli ihan mielettömän kova joten olin todella puhki jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Sen jälkeen kävimmekin vaan läpi erilaisia pelejä puolella kentällä joten siinä tuli vähän levättyä. Outoa oli myös se että meillä ei ollut ainoatakaan juomataukoa koko treeneissä... Kurkkua kuivatti eikä vesi ole varmaan koskaan maistunut niin hyvälle kun sen tunnin jälkeen :)

Huomenna mulla on mun ensimmäinen exam. Vähän jännittää mutta tuntuu kyllä siltä että mulla on koealue hallussa. Muuten niin meillä ei ole huomenna treenejä niin on koko päivä aikaa levätä ja vähän opiskella perjantain matikka kokeeseen.

Taidan vielä nopeasti käydä läpi mun muistiinpanot ja sitten alan nukkumaan. Hyvää yötä ja huomenta teille suomessa :)