Viime kerrasta on aikaa, pahoittelen. Kiirettä on riittänyt viimeset pari viikkoa syystä tai toisesta. Tässäpä vähän kuulumisia;
VOITETTIIN vihdoinkin peli (26.2) Stony Brookia vastaan ja rikoimme 15 pelin tappioputken. Kyllä luit oikein, 15 peliä hävittiin ennen kuin tuli se yksi voitto. Se tunne kun summeri soi ja olimme vihdoinkin voittaneet pelin oli sanoin kuvaamaton. En tiedä millon olisin viimeksi pidätellyt ONNEN kyyneleitä ! Voitto "putki" jäikin sitten lyhyeen kun olemme sen jälkeen hävinneet taas kolme peliä... Tämä on ollut todella rankka vuosi. Olen tottunut olemaan joukkueessa joka voittaa pelejä ja vaikka en olisi ollut niin eihän kenenkään mielestä ole kivaa hävitä kokoajan. Olen kuitenkin niin ylpeä meidän joukkueestamme, meillä on ollut pelkkää alamäkeä koko kauden mutta olemme silti pitäneet yhtä. Kukaan ei ole luovuttanut eikä myöskään joukkuehenki ole kärsinyt ollenkaan. Minusta jopa tuntuu että meidän joukkuehenki vaan paranee kokoajan kun meillä ei oikeen ole muuta vaihoehtoa kun jaksaa tsempata toisiamme ja yrittää rakentaa ensi vuotta varten. Joukkueemme on myös kärsinyt monista loukkaantumisista, varsinkin post-pelaaja osastomme näyttää tällähetkellä aika kriittiseltä. Meidän saksalainen ei ole pelannut joulun jälkeen koska hänen nilkkansa on murtunut. Viime viikolla yhdellä pelaajalla meni polvi ja toinen joutui lopettamaan kauan kestäneen nilkkavaivan takia; molemmilla leikkaus ensi viikolla. Tämä on jo rankalle kaudelle aikamoinen haaste mutta uskon että selviämme kunnialla loppuun asti ja toivottavasti tulisi ainakin yksi voitto lisää :)
En kyllä pysty sanoin kuvaamaan kuinka iloinen olen että tulin juuri Maineen. Vaikka olemme hävinneet pelejä en ole huomannut minkäänlaista muutosta katsojalukumäärässä. Täällä on todella tiivis fanikulttuuri ja kaikki uskovat ,että juuri sen takia koska olemme niin nuori joukkue, meissä on todella kirkas tulevaisuus. Jokaisen pelin jälkeen meillä on ns. "friendsgroup" meeting ja on kyllä aina yhtä kivaa mennä sinne, hävitty tai voitettu niin vanhukset ovat aina niin kannustavia ! Täällä kaikki ovat kuin yhtä isoa perhettä, jonka takia he ovatkin miettineet vaihtavansa nimeksi " familymeeting" :)
Joulun jälkeen tämä on alkanut tuntumaan vielä enemmän "kodilta". Olen viihtynyt alusta asti tosi hyvin, vaikka motivaationpuutetta on silloin tällöin ollut. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole tuntunut siltä että en kuuluisi tänne. Vaikka koris ei aina ole maistunut niin iltasin on aina ollut yhtä kivaa kokoontua muiden jengiläisten kanssa ja jutella vaikkapa jostain ihan muusta kun koripallosta. En olisi koskaan uskonut että näin lyhyessä ajassa saisi näin hyviä ystäviä. Tuntuu siltä että olisin tuntenut heitä vuosia vaikka todellisuudessa vain 6kk. Meillä on kaikilla ollut ylä- ja alamäkiä mutta olemme aina olleet toistemme tukena, on se sitten ollut mummin kuolema, koti-ikävä tai muuten vain huono fiilis. En pysty mitenkään edes kuvaamaan kuinka onnellinen olen että olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Ja älkää ymmärtäkö minua väärin, olen kyllä itkenyt itseni monesti uneen kurjan päivän jälkeen ja kyllä mä myös olen toivonut olevani jossain aivan muualla. Joulun jälkeen niitä päiviä on ollut niin paljon vähemmän kun esimerkiksi alkusyksystä, mikä on minusta merkki siitä että olen kasvanut ihmisenä, minusta on tullut vahvempi ja ehkä olen myös oppinut elämään ilman äidin ja isän apua :) Ovat he kuitenkin olleet minulle korvaamaton tuki kun sitä olen tarvinut, eikä äidin tai isän kannustavia sanoja voita mikään !
Tästä on nyt tulossa vuosisadan romaani kun en vähään aikaan ole kirjotellut mitään, ilahtuupahan ainakin Momi ja Famo jos ei kukaan muu :)
Jarkko tuli 11 päivää sitten käymään ja tänään oli hänen aikansa palata takaisin koti suomeen. Vietimme kuitenkin ihanat 11päivää yhdessä ja oli varmaan hänestäkin kivaa päästä näkemään millainen paikka tämä on kun hirveesti olen kaikkea kertonut. Emme päässeet tekemään mitään ylisiistiä kun mulla oli koulua ja treenejä kokoajan, en kyllä myöskään tiedä että onko täällä mitään sen ihmeellisempää tekemistä. Saimme lainata joukkuekaverini auton joten lähdimme Mikaelan, Jarkon ja Chantelin kanssa "roadtripille" Freeportiin, joka on outlet mall noin 2h etelään. Vaikka se ei ole mikään maailman paras niin uskon silti että Jarkko oli ihan tyytyväinen kun pääs tuhlaamaan rahojaan kauppoihin joita ei ole suomessa, tai ovat suomessa kalliita. Muuten hengailimme campuksella, mun ihanassa "tilaavassa" huoneessa ja kävimme ulkona syömässä. Minun huonekaverinihän vaihtoi koulua joten Jarkolla kävi tuuri kun ei tarvinut yöpyä hotellissa, se olisi nimittäin ollut aikamoista säätöä, varsinkin ilman autoa. Hän sai siis elää ihanaa "dorm"-elämää 11päivän ajan, jeee. Vähän huono tuuri kävi että mulla iski aikamoinen flunssa juuri ennen joka sitten kesti myös koko Jarkon visiitin ajan. Nyt olen onneksi paranemaan päin.
Koulusta sen verran että tuntuu jo ihan luonnolliselta opiskella englanniksi. En enää edes ajattele sitä hirveesti. Minulla on English 101 kurssi, jossa kirjoitetaan viikoittain esseitä ja luemme myös muiden luokkalaisten kirjoituksia. On ollut ihan kivaa huomata että mielestäni mun esseet eivät ole kieliopillisesti mitenkään hirveen paljon huonompia kuin muiden "paikallisten" ! On myös huomattavasti helpompaa seurata tunneilla ja lukea kokeisiin. Aloitin tämän semesterin hyvin saamalla 80/100 mun geography kokeesta joten toivottavasti jatkan samaa mallia :)
Sunnuntaina äiti, isä, ja Mathias tulee käymään. Kivaa päästä heillekin näyttämään paikkoja, vaikka isä onkin käynyt täällä jo kerran. Innolla odotan, varsinkin sitä että pääsen nukkumaan ainakin pari yötä heidän kanssaan hotelliin ;)
Enpä tiedä mitä muuta kirjoittaa tälläkertaa.. Kiireinen viikko edessä kun pelaamme kaksi vierasottelua. Paljon tulee aikaa vietettyä bussissa joten saapahan ainakin kouluhommia tehtyy ! Meillä on enää 6 ottelua jäljellä. Tuntuu ihan oudolta että kohta mun freshman vuosi on ohi !? Tuntuu siltä että justhan mä vasta lähdin kyyneleet silmissä Suomen lentokentältä !! Time flies when you're having fun, eikö niin :)
Palaan taas asiaan kun on jotain lisää kerrottavaa :)
VOITETTIIN vihdoinkin peli (26.2) Stony Brookia vastaan ja rikoimme 15 pelin tappioputken. Kyllä luit oikein, 15 peliä hävittiin ennen kuin tuli se yksi voitto. Se tunne kun summeri soi ja olimme vihdoinkin voittaneet pelin oli sanoin kuvaamaton. En tiedä millon olisin viimeksi pidätellyt ONNEN kyyneleitä ! Voitto "putki" jäikin sitten lyhyeen kun olemme sen jälkeen hävinneet taas kolme peliä... Tämä on ollut todella rankka vuosi. Olen tottunut olemaan joukkueessa joka voittaa pelejä ja vaikka en olisi ollut niin eihän kenenkään mielestä ole kivaa hävitä kokoajan. Olen kuitenkin niin ylpeä meidän joukkueestamme, meillä on ollut pelkkää alamäkeä koko kauden mutta olemme silti pitäneet yhtä. Kukaan ei ole luovuttanut eikä myöskään joukkuehenki ole kärsinyt ollenkaan. Minusta jopa tuntuu että meidän joukkuehenki vaan paranee kokoajan kun meillä ei oikeen ole muuta vaihoehtoa kun jaksaa tsempata toisiamme ja yrittää rakentaa ensi vuotta varten. Joukkueemme on myös kärsinyt monista loukkaantumisista, varsinkin post-pelaaja osastomme näyttää tällähetkellä aika kriittiseltä. Meidän saksalainen ei ole pelannut joulun jälkeen koska hänen nilkkansa on murtunut. Viime viikolla yhdellä pelaajalla meni polvi ja toinen joutui lopettamaan kauan kestäneen nilkkavaivan takia; molemmilla leikkaus ensi viikolla. Tämä on jo rankalle kaudelle aikamoinen haaste mutta uskon että selviämme kunnialla loppuun asti ja toivottavasti tulisi ainakin yksi voitto lisää :)
En kyllä pysty sanoin kuvaamaan kuinka iloinen olen että tulin juuri Maineen. Vaikka olemme hävinneet pelejä en ole huomannut minkäänlaista muutosta katsojalukumäärässä. Täällä on todella tiivis fanikulttuuri ja kaikki uskovat ,että juuri sen takia koska olemme niin nuori joukkue, meissä on todella kirkas tulevaisuus. Jokaisen pelin jälkeen meillä on ns. "friendsgroup" meeting ja on kyllä aina yhtä kivaa mennä sinne, hävitty tai voitettu niin vanhukset ovat aina niin kannustavia ! Täällä kaikki ovat kuin yhtä isoa perhettä, jonka takia he ovatkin miettineet vaihtavansa nimeksi " familymeeting" :)
Joulun jälkeen tämä on alkanut tuntumaan vielä enemmän "kodilta". Olen viihtynyt alusta asti tosi hyvin, vaikka motivaationpuutetta on silloin tällöin ollut. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole tuntunut siltä että en kuuluisi tänne. Vaikka koris ei aina ole maistunut niin iltasin on aina ollut yhtä kivaa kokoontua muiden jengiläisten kanssa ja jutella vaikkapa jostain ihan muusta kun koripallosta. En olisi koskaan uskonut että näin lyhyessä ajassa saisi näin hyviä ystäviä. Tuntuu siltä että olisin tuntenut heitä vuosia vaikka todellisuudessa vain 6kk. Meillä on kaikilla ollut ylä- ja alamäkiä mutta olemme aina olleet toistemme tukena, on se sitten ollut mummin kuolema, koti-ikävä tai muuten vain huono fiilis. En pysty mitenkään edes kuvaamaan kuinka onnellinen olen että olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Ja älkää ymmärtäkö minua väärin, olen kyllä itkenyt itseni monesti uneen kurjan päivän jälkeen ja kyllä mä myös olen toivonut olevani jossain aivan muualla. Joulun jälkeen niitä päiviä on ollut niin paljon vähemmän kun esimerkiksi alkusyksystä, mikä on minusta merkki siitä että olen kasvanut ihmisenä, minusta on tullut vahvempi ja ehkä olen myös oppinut elämään ilman äidin ja isän apua :) Ovat he kuitenkin olleet minulle korvaamaton tuki kun sitä olen tarvinut, eikä äidin tai isän kannustavia sanoja voita mikään !
Tästä on nyt tulossa vuosisadan romaani kun en vähään aikaan ole kirjotellut mitään, ilahtuupahan ainakin Momi ja Famo jos ei kukaan muu :)
Jarkko tuli 11 päivää sitten käymään ja tänään oli hänen aikansa palata takaisin koti suomeen. Vietimme kuitenkin ihanat 11päivää yhdessä ja oli varmaan hänestäkin kivaa päästä näkemään millainen paikka tämä on kun hirveesti olen kaikkea kertonut. Emme päässeet tekemään mitään ylisiistiä kun mulla oli koulua ja treenejä kokoajan, en kyllä myöskään tiedä että onko täällä mitään sen ihmeellisempää tekemistä. Saimme lainata joukkuekaverini auton joten lähdimme Mikaelan, Jarkon ja Chantelin kanssa "roadtripille" Freeportiin, joka on outlet mall noin 2h etelään. Vaikka se ei ole mikään maailman paras niin uskon silti että Jarkko oli ihan tyytyväinen kun pääs tuhlaamaan rahojaan kauppoihin joita ei ole suomessa, tai ovat suomessa kalliita. Muuten hengailimme campuksella, mun ihanassa "tilaavassa" huoneessa ja kävimme ulkona syömässä. Minun huonekaverinihän vaihtoi koulua joten Jarkolla kävi tuuri kun ei tarvinut yöpyä hotellissa, se olisi nimittäin ollut aikamoista säätöä, varsinkin ilman autoa. Hän sai siis elää ihanaa "dorm"-elämää 11päivän ajan, jeee. Vähän huono tuuri kävi että mulla iski aikamoinen flunssa juuri ennen joka sitten kesti myös koko Jarkon visiitin ajan. Nyt olen onneksi paranemaan päin.
Koulusta sen verran että tuntuu jo ihan luonnolliselta opiskella englanniksi. En enää edes ajattele sitä hirveesti. Minulla on English 101 kurssi, jossa kirjoitetaan viikoittain esseitä ja luemme myös muiden luokkalaisten kirjoituksia. On ollut ihan kivaa huomata että mielestäni mun esseet eivät ole kieliopillisesti mitenkään hirveen paljon huonompia kuin muiden "paikallisten" ! On myös huomattavasti helpompaa seurata tunneilla ja lukea kokeisiin. Aloitin tämän semesterin hyvin saamalla 80/100 mun geography kokeesta joten toivottavasti jatkan samaa mallia :)
Sunnuntaina äiti, isä, ja Mathias tulee käymään. Kivaa päästä heillekin näyttämään paikkoja, vaikka isä onkin käynyt täällä jo kerran. Innolla odotan, varsinkin sitä että pääsen nukkumaan ainakin pari yötä heidän kanssaan hotelliin ;)
Enpä tiedä mitä muuta kirjoittaa tälläkertaa.. Kiireinen viikko edessä kun pelaamme kaksi vierasottelua. Paljon tulee aikaa vietettyä bussissa joten saapahan ainakin kouluhommia tehtyy ! Meillä on enää 6 ottelua jäljellä. Tuntuu ihan oudolta että kohta mun freshman vuosi on ohi !? Tuntuu siltä että justhan mä vasta lähdin kyyneleet silmissä Suomen lentokentältä !! Time flies when you're having fun, eikö niin :)
Palaan taas asiaan kun on jotain lisää kerrottavaa :)
 |
| Meillä oli illallinen johon piti pukeutua hienosti :) |
 |
| Kävimme myös Chantelin, Mikaelan ja Britt:in kanssa aikaisemmin Freeportista. Ostin lippiksen ?? |
 |
| Jääkylvyssä oli KYLMÄÄ. |
 |
| Vietimme kivan illan jengiläisten ja muiden urheilijoiden kanssa. |
 |
| Onnellinen tyttö ! |
 |
| BRITT <3 |
 |
| Lauren <3 |
